Vaatevallankumous – mikä se on? Ja mistä tiedän, onko mun vaatteeni eettisesti valmistettu?

Vaatteiden alkuperä ja eettisyys on viime vuosina ollut useasti pinnalla ja erityisesti sitä nostetaan puheenaiheeksi Vaatevallankumousviikolla. Mutta mikä on #Vaatevallankumous? Miksi #Vaatevallankumousta vietetään? Ja mistä kuluttaja voi tietää, että juuri hänen vaatteensa on valmistettu eettisesti ja ympäristöä kunnioittaen? Onko kotimaisuus tae vaatteen eettisyydestä? Suosiako pientä vai suurta? Hyviä ja aiheellisia kysymyksiä jokaiselle, joka näiden asioiden kanssa painii. Annan tässä postauksessa sulle vastauksia näihin kysymyksiin ja myös siihen, miten minä itse otan omassa työssäni huomioon sekä eettiset että ympäristökysymykset.

 

#Vaatevallankumous, #FashionRevolution ja se pohjimmainen kysymys: #whomadeyourclothes?

 

 

Vaatevallankumous sai alkunsa taas yhdestä surullisesta tapahtumasta, jonka kultareunus on siinä että tää sai aikaan paitsi vallankumouksen, myös sen että yhä useampi kuluttaja alkoi tuntea aitoa huolta ja kiinnostusta omien vaatteidensa alkuperää kohtaan. Rana Plaza oli bangladeshilainen tehdasrakennus – paitsi ettei sitä oltu tarkoitettu tehdasrakennukseksi. Rakennuksen sortuminen on monen välinpitämättömän toiminnon surullinen ketju, joka on hankala kutistaa muutamaan lauseeseen.

 

Rakennus, jota ei oltu tarkoitettu tehdasrakennukseksi, valjastettiin usean vaatetehtaan käyttöön. Vaatetehtaat sijoitettiin rakennuksen ylimpiin kerroksiin, joista osa oli rakennettu jälkikäteen ja huonosta materiaalista. Koska Bangladeshissa on usein ongelmia sähköverkon kanssa ja teollisuus vaatii toimiakseen jatkuvaa sähkövirtaa, tuotiin suuret generaattorit samoihin ylimpiin, huonosti rakennettuihin kerroksiin. Tärinällään ne aiheuttivat säröjä rakenteisiin.

 

Harmi, ettei kukaan huomannut niitä?

 

Aivan. Paitsi että huomasi. Työntekijät huomasivat rakenteiden rikkoutumisen ja raportoivat siitä eteenpäin. Alakerroksissa olevat pankit ja kaupat suljettiin välittömästi. Yläkerrosten tehtaiden työntekijät määrättiin palaamaan töihin seuraavana päivänä. Rakennus sortui ja heistä 2500 loukkaantui. Yli tuhat ihmistä kuoli.

 

Tästä syntyi Vaatevallankumous.

 

Vaatevallankumous pyrkii tuomaan esille epäkohtia ja muuttamaan ihmisten ja valmistajien käsityksiä valmistustavoista. Kysymällä #whomademyclothes se vaatii kyseenalaistamaan. Se vaatii samaa sekä kuluttajilta, jotka esittävät kysymyksen valmistajille että valmistajilta joille kysymys esitetään. Kampanjaan voi osallistua esimerkiksi ottamalla itsestään selfien niin, että vaate on päällä (nurinpäin ja tuotemerkki näkyy). Selfie postataan sosiaaliseen mediaan hashtagilla whomademyclothes ja osoitetaan tuotteen valmistajalle. Esimerkiksi #whomademyclothes @kuviollaompelimo.

 

 

Toiveena ja ajatuksena on, että mahdollisimman moni yritys vastaisi kysymykseen.

 

 

Onko kotimaisuus tae vaatteen eettisyydestä? Suosiako pientä vai suurta? Onko mun vaatteeni eettisesti valmistettu?

 

Kotimaisuus tai korkea hinta eivät ole takeita vaatteen eettisyydestä. Yrityksen kokokaan ei ole tae vaatteen eettisyydestä, mutta oman kokemukseni pohjalta sanoisin että pienet yritykset ovat läpinäkyvämpiä ja antavat helpommin tietoa omista tavoistaan toteuttaa arvojaan (EN moiti suuria yrityksiä, ymmärrän että kovan kilpailunkin vuoksi myös ihan eettisiä valmistajia piilotellaan muilta!). Yrityksen arvoihinhan on helppo lisätä eettisyys ja ekologisuus, mutta se ei vielä riitä. Yrityksen pitää sitoutua toimimaan arvojensa mukaan. Viime kädessä kuluttajan mahdollisuudet ovat vähissä: ottaa selvää ja luottaa yrityksen sanaan. Kyseenalaista ja luota.

 

Viime vuosina on kirjoitettu useita artikkeleita eri vaatemerkkien eettisyydestä ja tehty erilaisia eettisyyttä ja ekologisuutta mittaavia testejä joiden tuloksia on raportoitu erilaisissa blogeissa ja artikkeleissa aina Kuningaskuluttajaa myöden. On myös kokonaisia eettisiin merkkeihin keskittyneitä verkkokauppoja, joihin valmistajat valikoidaan tarkan seulan mukaan ja heidän toimiaan seurataan. Näiden lisäksi on perustettu yhdistyksiä, jotka keskittyvät vähintäänkin tietoisuuden levittämiseen.

 

Kuinka Kuviolla huomioi eettiset ja ekologiset arvot?

 

Omasta puolestani voin sanoa, että eettiset ja ekologiset arvot ovat muutakin kuin sanahelinää. Pääasialliset kangastoimittajani ovat luvanneet minulle, että heidän maahantuomansa, minun käyttämäni kankaat tulevat Euroopasta ja valvotuilta tehtailta. Verkkokaupan puolella materiaalin alkuperän seurattavuus on yksi suuri syy siihen, että pyrin valmistamaan tuotteeni aina samoista materiaaleista: mitä vähemmän eri materiaaleja tilaan tuotteiden valmistukseen, sitä helpompi minun on pysyä kartalla niiden alkuperästä ja sitä helpompi minun on myös tarpeen tullen etsiä vaihtoehto. Tilaatpa siis verkkokaupasta minkä tahansa tyynyliinan tai Re-Cycle –kassin, lähtökohtana on aina sama valkoinen puuvilla luotetulta toimittajalta. Saunatekstiilit ja tulevaisuuden muut pellavasta valmistetut tuotteet tulevat nekin kaikki samalta, luotetulta toimittajalta, joka hänkin on kiertänyt tehtaita työnsä puolesta jo kaksikymmentä vuotta.

 

Puuvillan tuottaminen ei itsessään ole kovin ekologista ja pyrinkin kompensoimaan sitä muilla tavoin. Esimerkiksi kangasjätteen määrä mulla on aivan minimissään. Tuotteet on suunniteltu niin, että niistä jäävät jämäpalat valmistuvat toisenlaisiksi tuotteiksi. Tyynyliinojen värillisistä ja valkoisista jämäpaloista valmistan sekä Trash-pussukoita että My Make-ups meikkipusseja. Virheellisistä värieristä tulee Re-Cycle –settien vuorikankaita. Single Gal!-setin hiuspyyhkeestä tulee omituisen mallisia jämäpaloja, jotka ovat kuin tehtyjä kestosuodatinpusseihin ja –vanulappuihin.

 

Kuulostaa siltä että ZeroWaste-mallisto on tulossa, eikö?

 

meikkipussi, jamakangas, my make ups, trash-bag, pussukka, ekologinen meikkipussi

 

Ompelimon puolella asiakas usein valitsee kankaan ja tällöin saatan olla tilanteessa, jolloin en voi vaikuttaa kankaan valmistusoloihin. Näissäkin tapauksissa voin onneksi aina olla varma siitä, että asiakkaan vaate tai muu tuote on itsessään eettisesti valmistettu: työhuoneeni on pieni, mutta se on valoisa, pirteä ja mukava. Kesällä viileä, talvella lämmin. Mittatilaustöiden lisäksi valmistan myös yksittäiskappaleita vaatteita kierrätyskankaista. Jatkossa löydät nämäkin tulevasta ZW-mallistosta ja voit ostaa suoraan verkkokaupasta kotiin. Malta vain vielä hetki, ilmoitan kyllä heti kun mallisto lanseerataan!

Mitenkä sun vaatteet?

Vaatevallankumous-hengessä mulla on arvonta sosiaalisen median puolella ja laitan saman arvonnan tänne blogiin. Voit siis osallistua kolmeen kertaan, koska jokaisessa kanavassa arvotaan yksi Zero Waste-paketti joka sisältää kestohevipussin, pari kestotalouspaperia ja kaksi settiä kestovanulappuja. Kuvassa kestohevipussit. Toinen puoli on valoverhoa, josta näkyy läpi.

kestohevipussit, kestohevipussi kuviolla, kuviolla kestohevipussit, varikkaat kestohevipussit, ihanat kestohevipussit, parhaat kestohevipussit

 

Voit osallistua arvontaan 28.4.2019 asti kertomalla omasta lempivaatteestasi. Mistä ostit sen? Mikä sai sut ostamaan sen? Vai oletko itse ommellut sen? Mikä siinä on parasta?

 

Otan mielelläni vastaan myös kommentteja siitä, mitä ajatuksia tämä kirjoitus herätti. Ootko aikaisemmin ajatellut vaatteiden alkuperää niin, että se on vaikuttanut sun ostopäätöksiin? Ajatteletko jatkossakaan? Aloitan kertomalla omia fiiliksiä ensimmäiseen kommenttiin.

 

 

                                                                                                                                                                      Sini

 

2019-04-24T10:39:13+00:00 24. huhtikuuta, 2019|Yleinen, Tapahtumat, Verkkokauppa, Tuotteen suunnittelu, Ompelimo, Kierrätysompelu|3 kommenttia

3 Kommentit

  1. Sini Soini 24.4.2019 at 10:53 - Reply

    Mun lempivaate tällä hetkellä on mun itse tekemä tunikamekko! Kaikki pääsiäisen käsityömarkkinoilla käyneet sen näkikin – se on ihana, värikäs ja siinä on isot taskut. Lisäksi se on vähän retro ja kierrätyskangasta. Asiakas ihasteli sitä ja totesi saman kuin minä: vaate sopii oikein asustettuna oikeestaan mihin vaan tilaisuuteen.

  2. Iina 24.4.2019 at 18:21 - Reply

    Whii! zero waste, mun lempparii! 😀🥳

    Mä toivon että mun ihan vasta tänään tilaamani välikausitakki olis mun uus lemppari. Mun vanha ja luotettava villakangastakki on pari viimeistä talvea ollut kuin 3 kilon kuori 5 kilon nakilla. Tai.. no, nakki antaa ihan liian hoikan mielikuvan 😂 ja lisäksi mä huomasin että siitä on toinen hiha puoliksi irti. Siis päälikangas. Täytynee ottaa neula käteen ja korjata jos sitä vielä ensi talvena meinaa käyttää – kauankohan lienen juossut kaupungilla tuuletusaukollisena?

    Noin muuten mun vaatteet on enimmäkseen käytettyinä ostettuja, poislukien alusvaatteet ja urheiluvaatteet. Mä haaveilen muutamasta omannäköisestä, pitkähihaisesta duunimekosta, mutta sellaisia en ole löytänyt mieleisiä, eli kunhan löydän sopivat kankaat, olis ompelijalle töitä.. 😉

  3. Tiina Näätänen 27.4.2019 at 17:37 - Reply

    Yksi lempivaatteistani on farkkutakki. Ostin sen käytettynä siskoltani ja käytän sitä varmasti niin kauan kuin se kestää /mahtuu päälleni 😁.

Jätä kommentti